Viime päivät ovat olleet aikamoista pyöritystä ja ajatusten myllerrystä. Yliopistoon pääsy, kodin myynti, vuokra-asunnon hommaaminen..Onneksi näyttää nyt siltä, että kaikki asiat alkaa olla järjestyksessä! Toki itse muutto ja kaikki siihen liittyvä rumba on vielä edessä.
Olen ollut kotiäitinä nyt lähes yhtäjaksoisesti 4 vuoden ajan. Tuntuu suorastaan hurjalta aloittaa opiskelu nyt syksyllä! Kotona elämän tärkeysasiat ovat niin toisenlaisia kuin "ulkomaailmassa". Päivän suurin murhe voi olla lattialle kaatunut maitotölkki! Ulkonäöstä ei myöskään kotioloissa ole tarvinnut välittää siinä määrin kuin töissä käydessä tai opiskellessa. Melkein ensimmäinen murheeni olikin, että mitäs ihmettä laitan päälle, kun aloitan opinnot Helsingissä! :) Muutenkin on jo päässyt tottumaan elämään, jossa ei ole lasten rytmejä lukuunottamatta aikatauluja. Kohta pitää pystyä pitämään asiat hallinnassa vähän useammalla elämän alueella.
Asiasta toiseen. En ole kokenut tätä elämäntapamuutosta mitenkään rasitteena. Ei ole tuntunut, että olisin joutunut luopumaan mistään. Eikä sen puoleen ole tarvinnut nälkää nähdä saadaakseen pysymään energiamäärät kulutuksen alapuolella, päin vastoin! Eilen tosin oli poikkeusilta. En saanut sitten millään unta, kun mielessä pyöri vaan kaikki nämä yhtäkkiset muutokset elämässä, joita tämä viikko toi tullessaan. Sängyssä pyöriskellessäni huomasin, että minulla on ihan karmiva nälkä!!! Kun aloin oikein ajattelemaan nälkää, niin se vaan yltyi ja yltyi. En ole koskaan syönyt öisin, mutta nyt harkitsin, että lähdenkö syömään jotain keskellä yötä, kun ei uni tule millään. En mennyt eikä aamulla enää ollutkaan ihan kamala nälkä. Hyvin ehdin puuron keittää. :) Nälkä on silti ihan hyvä tunne. Aamulla pitää ollakin nälkä! Tietääpähän ainakin, että ei ole illalla syönyt itseään hiilareita täyteen ja on mukava aloittaa uusi päivä tuhdin puuroannoksen voimin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti