Otsikko ei ihan vastaa sitä todellisuutta, mikä meijän elämässä on viime viikkoina ollut! Muutettiin väliaikaisesti vuokralle, aloitin opinnot teologisessa, oman kodin rakentaminen alkoi oikein todenteolla...siinä on stressin aihetta kerrakseen!Koulussa juteltiin "hitauden filosofiasta". Sillä ei tarkoiteta sitä, että pitää vaan laiskotella, vaan, että turhan kiireen tunnun siirtää sivuun ja tarttuu toimeen edeten siinä rauhallisesti ja päämäärätietoisesti. Tämä siis on minun tulkintani tuosta aiheesta, ei mikään virallinen määritelmä. Itse syyllistyn aika usein siihen, että jos on paljon tekemistä ja pitäisi tehdä sitä sun tätä, niin en meinaa saada mitään tehdyksi! Kiukuttelen ja tiuskin miehelle ja lapsille, ja säntäilen paikasta toiseen tehdän vähän sitä ja vähän tätä. Usein kuitenkin huomaan, että kun vaan alan tekemään asioita enkä turhaan stressaa, niin aina ne asiat jotenkin lutviutuu! Olen nyt viime aikoina pyrkinyt siihen, että kun alkaa tuntumaan liian kiireeltä, niin istahdan hetkeksi ja mietin, mikä on tärkeintä ja teen sen ensin. Mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa on!
Oikeastaan on aika hyvä mieli kaiken kiireen keskellä. Syksykin vaikuttaa aika mukavalta ja kauniilta. En muista, koska viimeksi en olisi ollut edes hiukan masentunut syksyn tulosta. Ehkä sillä on vaikutusta, että elämässä on paljon odotettavaa ja olen vihdoin suuntaamassa sille alalle, jolle olen varmaan tiedostamattani koko elämäni tähdännyt. :)
Tuosta hitauden filosofiasta vielä. Sitähän voi soveltaa myös ruokaan ja syömiseen. Pikaruuan sijaan suosiikin "slow foodia". Ottaa aikaa ruoan valmistukseen silloin kun se on mahdollista ja pyrkii tekemään kaiken alusta alkaen vältellen valmistuotteita. Ei minua kyllä edelleenkään saa itse keittelemään mitään lihaliemiä, mutta kiva ajatus kuitenkin. :)
