Ollaan tanssittu lasten kanssa pari päivää oikein urakalla! Ai että on kivaa! Ja luultavasti hyvin hölmön näköistä...mutta onneksi kukaan ei ole kattelemassa. :D Muistin vasta, miten hauskaa tanssi onkaan. Olen harrastanut showtanssia joskus kauan, kauan sitten. Jos jotain liikuntaa, niin sitä kaipaan. On vaan niin hankala mennä tanssitunneille kun on miehellä hyvin epäsäännöllinen työ ja jäisi aina väkisin kertoja välistä. Lapsia ei kuitenkaan aina hoitoonkaan saisi. Mutta voihan kotonakin tanssia. :)
Tällä viikolla en ole edes uskaltautunut puntarille. On semmonen olo, ettei paino ole tippunut ainakaan! Mutta ellen nyt ihan yritä huijata itseäni, niin minusta oma peilikuva on muuttunut asteen positiivisempaan suuntaan. Ainakin ryhti on parantunut niistä kamalista Kyproksen kuvista. Voisinkin joskus laittaa jotain niitä kamalia kuvia ja pitäisi ottaa pian uusia ja katsoa, että näyttääkö yhtään paremmalta! Voisi sanoa, että olo on sporttinen, timmimpi.
Jostain blogista luin hyvän kirjoituksen kameran välttelystä. Huomaan nyt, että olen viime vuodet tehnyt itsekin sitä samaa. Minusta ei juurikaan ole viime vuosilta kuvia. Eikä ihme, kun katsoo sitten niitä vähiä, mitä on otettu. En ikinä ole suorastaan kameran edessä oloa rakastanut, mutta kyllä silloin nuorempana ihan mieluusti omia kuviaan katseli. Pahinta noissa kuvissa on se löysä olemus ja huono ryhti. Siis kun on ihmisiä, jotka painavat paljon enemmän kuin minä, mutta kantavat painonsa ryhdikkäästi ja ylpeästi. Tällaiset ihmiset ovat mielestäni kauniita. Mutta itsestäni en voi sanoa samaa. Kai se on kilojen myötä tullutta huonoa itsetuntoa. Mutta tähän tulee vielä muutos! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti