Otsikko ei ihan vastaa sitä todellisuutta, mikä meijän elämässä on viime viikkoina ollut! Muutettiin väliaikaisesti vuokralle, aloitin opinnot teologisessa, oman kodin rakentaminen alkoi oikein todenteolla...siinä on stressin aihetta kerrakseen!Koulussa juteltiin "hitauden filosofiasta". Sillä ei tarkoiteta sitä, että pitää vaan laiskotella, vaan, että turhan kiireen tunnun siirtää sivuun ja tarttuu toimeen edeten siinä rauhallisesti ja päämäärätietoisesti. Tämä siis on minun tulkintani tuosta aiheesta, ei mikään virallinen määritelmä. Itse syyllistyn aika usein siihen, että jos on paljon tekemistä ja pitäisi tehdä sitä sun tätä, niin en meinaa saada mitään tehdyksi! Kiukuttelen ja tiuskin miehelle ja lapsille, ja säntäilen paikasta toiseen tehdän vähän sitä ja vähän tätä. Usein kuitenkin huomaan, että kun vaan alan tekemään asioita enkä turhaan stressaa, niin aina ne asiat jotenkin lutviutuu! Olen nyt viime aikoina pyrkinyt siihen, että kun alkaa tuntumaan liian kiireeltä, niin istahdan hetkeksi ja mietin, mikä on tärkeintä ja teen sen ensin. Mikäs kiire tässä valmiissa maailmassa on!
Oikeastaan on aika hyvä mieli kaiken kiireen keskellä. Syksykin vaikuttaa aika mukavalta ja kauniilta. En muista, koska viimeksi en olisi ollut edes hiukan masentunut syksyn tulosta. Ehkä sillä on vaikutusta, että elämässä on paljon odotettavaa ja olen vihdoin suuntaamassa sille alalle, jolle olen varmaan tiedostamattani koko elämäni tähdännyt. :)
Tuosta hitauden filosofiasta vielä. Sitähän voi soveltaa myös ruokaan ja syömiseen. Pikaruuan sijaan suosiikin "slow foodia". Ottaa aikaa ruoan valmistukseen silloin kun se on mahdollista ja pyrkii tekemään kaiken alusta alkaen vältellen valmistuotteita. Ei minua kyllä edelleenkään saa itse keittelemään mitään lihaliemiä, mutta kiva ajatus kuitenkin. :)
Mä olen koittanut nenan syntymän jälkeen toteuttaa tota "slow life"-periaatetta edes yhtenä arkipäivänä ja sunnuntaina, eli ettei olisi mihinkään kiire, oltaisi vaan nenan kanssa ja nautittaisi - leikittäisi, sotkettaisi kotia (eikä edes siivota sinä päivänä). Jos jää väliin, tulee heti kamalan väsyneeksi :).
VastaaPoistaTulipa mieleeni tosta slow life-periaatteesta, että oon nauttinut aina tosi paljon metsässä liikkumisesta. Semmoisesta kiireettömästä samoilusta ja luonnon ihmettelystä. Pitäisikin taas kiskasta saappaat jalkaan ja lähteä vaikka sieniä keräämään. :)
VastaaPoistaNykyään tuntuu, että yhteiskunta vaatii (ainakin täällä Suomessa), että jos pienestä pitäen on paljon harrastuksia ja toimintaa. Myös sitä, että hoitaa lapset kotona, pidetään melkeinpä kauhistuksena. Eräs mies piti mulle pitkän "saarnan" siitä, miten hyvää hoidossa käynti tekee lapsille ja miten sosiaalisia lapsista tuleekaan. En siis halua arvostella ketään, ymmärrän, ettei kaikilla ole mahdollisuutta lasten kotihoitoon.
Itse kuitenkin olen ajatellut sen niin, että on ihanaa kun lasten ei tarvitse jo pienestä pitäen hypätä siihen aikuisten kiireeseen mukaan. Ei tarvitse raahata puoliunisia lapsia autoon ja hoitoon. Ja harrastukset on tietysti kivoja, mutta enemmän meidän lapset ainakin nauttivat siitä, että saavat touhuta ilman aikatauluja omia juttujaan. :)
Tuli muuten sun blogi mieleen kun siivosin kalvoja lihapadan liha"klönteistä" ja keittelin niistä sitä pataa tehdessäni lihaliemen :D ja pakastin sen minigrippusseissa...
VastaaPoista